Sivut

tiistai 2. elokuuta 2016

#1 Vauhdikas estevalmennus

Tämän päivän valmennus sujui, tai niin ainakin luulin...

Varmasti elämäni surkein ja vauhdikkain valmennus. Mikään ei oikein sujunut, tai no. Aluksi Izzy hyppäsi oikein mallikkaasti vaikkakin kulki kokoajan pohkeen edessä ja sain todella työstää hallitakseni tätä. Izzyhän on nuori ja kokematon, joka vasta harjoittelee estepuolen korkeimpia hyppyjä. Rotu ei ole estepuolelle tarkoitettu, mutta tällä tammalla löytyy sitä tarvittavaa säpinää, joskus ehkä liikaakin. Säpäkkä ja herkkä tamma oli erityisen haastava hallita. Eihän tämä typy kieltänyt kertaakaan, mutta ratsastaja oli aina pari sekuntia liian myöhässä hevosen liikkeistä. Tämä johti ryöstöihin ja lentämiseen. Kerron kuvien myötä lisää.

Ensimmäiset hypyt onnistuivat, vaikkakin istuntaani voisi edelleen työstää.
Liikaa edessä? Ei kai nyt sentään.

Ihan hyvinhän se meni. Niin vai? Ei, ei todellakaan. Istuntani oli kamalan näköistä, kun hevonen yritti kaikkensa ylittääkseen nuo talon kokoiset esteet. Ratsastajan vikahan se oli, että valmennus epäonnistui. Valmentajani neuvoi minua hurjasti esteistunnan parantamiseksi. Hevonen sai paljon kehuja vaikkakin vauhtia löytyi aivan liikaa. Juuri kun luulin valmennuksen menevän parempaan suuntaan päätti hevonen hyppiä pystyyn maneesin sivulla.


Mutta siellä oli mörköjä. Hurjia sellaisia. Ne syövät pieniä viattomia hevosia. 
Oli tai ei, sain hevosen kuitenkin raviin parin etupäänheiton jälkeen.


Ei ollut viimeinen temppu tämä. Ensin Izzy otti oikein komeat muutaman raviaskelta, jonka jälkeen lähti pukkilaukkaan. Enhän minä siellä selässä pysynyt. Olivathan nuo pukit kuin rodeosta.


Lopulta valmentaja otti Izabelin kiinni. Selvisin pelkällä säikähdyksellä. Ei minua pahemmin sattunut. Päätin jatkaa ratsastusta ja hyppäsimmekin esteen, joka sujui Izzyn puolesta hyvin. Minulta ei niinkään... Huonon myötäyksen takia lensin maahan ja hevonen juoksi vähän matkan päähän töllöttämään minua. Ihan kuin todeten, että "olet sinä kyllä taitava".


Ei minua vieläkään sattunut. Hevosen kompurointi pehmensi mahtavaa laskeutumistani. Valmentaja naurahti ja sanoi antavansa laskeutumiselleni kouluarvosanan 10+. Kolmas kerta toden sanoo, vai sanooko? No ei tässä tapauksessa! Sitten tuli viimeisen kommelluksen vuoro kun nousin vauhdikkaasti ja huonosti Izzyn selkään. Izzy sai käsityksen lähteä kovaa vauhtia laukkaamaan.


Tämän sain kuitenkin hillittyä ja aloimme tapahtuneen jälkeen mennä jo loppuverkkoja. 
Ajattelin kuitenkin, että en luovuta ja lähdin vielä valmennuksen jälkeen ilman satulaa niityille päästelemään ylimääräiset höyryt.


Tyytyväinen hevonen pääsi taas kavereidensa kanssa viettämään loppuiltaa. Jospa seuraava kerta olisi parempi. Ainakin toivon niin.

-Sasu






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti